Valoa kohti, auringonsäde kerrallaan

Farmilla on maaliskuussa toden teolla nautittu auringon lämmittävistä säteistä. Yöpakkaset ovat vielä olleet kipakoitakin mutta päivisin aurinko on hellinyt villasikojamme. Heinäkasoissa hankien keskellä makoilee nautinnollisilla päivänokosilla hujan hajan porukkaa ja ja säänsuojat ovat kolisseet tyhjyyttään. Kyllä villasiat hyvän päälle ymmärtävät; mukavasti kamaraa lämmittävä kevätaurinko on toivottu mukavuustekijä pitkän talven jälkeen.

Alkuvuonna syntyneistä pahnueista ensimmäinen on jo päässyt eskariin totuttelemaan ulkoilmaan. Emon kärsivällisessä ohjauksessa pikkunasut  saavat telmiä lumessa ja kiipeillä kasojen päällä. Siinä lihaskunto ja tasapaino kehittyy luonnollisesti kun pikkusorkat liukastelevat paikoin jäisilläkin poluilla. Eskarin fasiliteetteihin kuuluu pääsy navetan suojiin sekä pehkulla pohjustettu kookas avokatos. Näin pienet töpselit saavat pikkuhiljaa totutella vaihtuviin sääolosuhteisiin ja ulkoiluun.

Mangalitzojemme hyvinvoinnista on toisinaan huolehtimassa myös eläintenhoitaja Jonna joka alkujaan tuli Farmille työharjoittelujaksolle. Jonnan rauhallinen ja varmaotteinen olemus eläinten kanssa sekä sirosta koosta huolimatta riuska ote työhön vakuutti meidät ja Jonna palkattiin apukäsiksi huolehtimaan mangalitzojemme hyvinvoinnista aina tarpeen tullen. Tärkeimpänä kriteerinä Jonnan osalta ratkaisi kuitenkin arvomaailma jonka jaamme – eläintä aidosti kunnioittava käsittely ja toimintatapa sekä teeskelemätön lämpö joka Jonnan silmistä huokuu hänen tervehtiessään aamuvellinjaossa tutuksi tulleita possuja.

Lunta on Petäjäveden korkeudella vielä runsaasti. Talven mittaan laitumelle tallatut polut ovat vielä paksun lumikerroksen alla. Mangalitzalauman nuorisojaosto liikkuu aktiivisesti ja toisinaan polkuja pitkin peräkkäin juoksevat possut näyttävät nauttivan mahdollisuudesta saada tehdä juuri niinkuin itse haluavat. Tuotantoeläimenkin tyytyväisyyden taustalla on mahdollisuus saada valita itse.

%d bloggaajaa tykkää tästä: