Takakesä

Kulunut kesä on ollut sikafarmarin näkökulmasta katsottuna luvattoman märkä. Ei äkkiä tule mieleen montaakaan sateetonta päivää näillä korkeuksilla. Hyviä puolia jos halutaan katsoa niin kaivossa on vesi riittänyt eikä ole farmille johtavat hiekkatiet pölisseet. Villasikojen näkökulmasta puolestaan kesä on ollut mitä mainioin; lämpötila useinmiten mukavasti 15 asteen tuntumassa, korkeintaan puolipilvistä ja virkistäviä sadekuuroja päivittäin. Omin kärsin kaivetuissa mutakuopissa on vettä riittänyt ja ajoittain niihin on ollut jopa ruuhkaa – isommat on ajaneet pienempiä pois että itse pääsevät viilentäviin kylpyihin.

Jatkuva sade on tietysti pehmentänyt laitumenpohjat paikoin raskaaksi mutavelliksi. Olemme nyt kesän päätteeksi kunnostaneet kaikkien tarhojen ja laidunten pohjaa  jotta mangalitzoillamme olisi helpompi kulkea – kaivinkoneella pehmeää maa-ainesta pois ja soraa tai karkeaa hiekkaa tilalle.

Ensitarhan eli eskarin pohja on nyt suurelta osin kuivana pysyvää karkeaa hiekkaa ja soraa.

Kolme vuotta sitten ensilumi satoi syyskuun 24. päivä. Tänä vuonna olemme saaneet nauttia upeista aurinkoisista syyspäivistä, lämpötilakin on ollut yli 15 asteen. Vaikka mangalitzat eivät helteisestä säästä välitä, ovat ne silminnähden nauttineet näistä yllättäen saapuneista lämpimistä syyspäivistä. Heinä- ja olkikasoissa on näkynyt laiskanletkeää porukkaa makoilemassa kylki kyljessä,  kuin haluten tallentaa  jokaisen auringonsäteen talven varalle.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: