Pakkasia ja pikkuporsaita

Kulunut viikko oli farmillakin varsin talvinen, pakkanen paukkui yli -20 asteen ja navakka tuuli vielä tehosti pakkasen purevuutta. Villasika on siitä veikeä sikarotu että se ei kovastakaan pakkasesta ole moksiskaan. Paksu rasvakerros ja villakarva suojaavat sitä sään vaihteluilta. Ulkotarhojen sääsuojiin tuomme säännöllisesti lisää kuiviketta johon villapossujen on hyvä tehdä pehmoinen peti itselle ja kaverillekin. Kopit on suunniteltu siten että possut lämmittävät sitä itse omalla ruumiinlämmöllään; seinät ja katto on vahvasti lämpöeristetty ja tila on mitoitettu oikein sekä neliöiden että korkeuden suhteen.

Ilonan ja Paten rakkaudenhedelmät syntyivät torstaina. Kymmenen virkeää raitapaitaa nauttivat jo ahnaasti maitobaarin antimista. Ilona on osoittautunut  erityisen huolelliseksi pesänrakentajaksi. Se pöyhii poikkeuksellisella pieteetillä uuden pesän joka päivä pienokaisilleen. Nöyränä saamme seurata kuinka se toimii vaistonsa varaisesti, siihen sillä on oikeus ja toteuttamassamme vapaassa porsituksessa myös mahdollisuus.

 

Helkan nyt jo kolmeviikkoiset porsaat ovat kasvaneet hurjasti. Mangalitzaporsaat syntyvät raidallisena mutta kahden viikon jälkeen tämä luonnon suojaväri haalenee pois. Leikit ovat käyneet raisuiksi ja karsinan laidat kolisevat tuon tuosta pikkuporsaiden kirmaillessa keskenään. Toisaalta sitten nukahtavat vieri viereen, siinä se on lämmin ja turvallinen nukkua.

Helkan nasut maistelevat jo samaa ruokaa mitä emäkin syö. Maito on yhä niiden pääasiallinen ravinto mutta kiinteään ruokaan aletaan totuttelemaan pikku hiljaa. Lisäksi ne saavat pilkottuja hedelmiä ja juureksia jotka heitetään puhtaan pehkun sekaan etsittäväksi. Näin emällä on mahdollisuus opettaa niille tärkeää taitoa kuinka evästä etsitään hajuaistin avulla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: