Mastiffit mamman apuna

Espanjanmastiffimme ovat työkoiria, ne huolehtivat villasikojemme turvallisesta elosta petoja ja pitkäkyntisiä vastaan. Tämän lisäksi koiramme ovat toistuvasti katsoneet asiakseen siirtoistuttaa emännän kukka-asetelmia ja perennapenkkejä. Joko värisommittelu ei ole ollut mastiffien mieleen tai kukkapurkki on laitettu tökerösti väärään paikkaan heidän kulkureitilleen. Rotuhan on tunnettu itsenäisestä luonteestaan ja kyvystä tehdä omia ratkaisuja ilman isäntäväen ohjausta. Allekirjoitan.

Syksyiset kanerva-asetelmani oli siis jälleen levitelty laajemmalle alueelle, osa pätkitty valmiiksi askartelua varten. Niimpä otin sakset kauniiseen käteeni ja pätkin loputkin tuosta jo alkuun työstetystä pallokanervasta. Aidanrakennuksen alle jääneestä kaatuneesta kanervasta kävin katkaisemassa oksia mukaani ja marssin sisälle inspiroitumaan. Hakamaan lammastilalla muutama vuosi sitten kävin kurssilla opettelemassa havukranssin tekoa ja syksyisin tämä mukava sadepäivän homma saa minut innostumaan.

Aikaisemmin olen tehnyt havukransseja kuusenoksista. Nyt ensikertaa katajaa työstäessäni huomasin selkeän eron käsittelyssä; melkoisen karkeaa ja pistelevää käsille. Suomalaisella sikafarmarin sisulla toki saatoin loppuun aloittamani työn ja sidoin rautalangan avulla vuoroin katajaa ja vuoroin kanervaa sanomalehdestä tekemäni kranssipohjan ympärille.  Tällä kertaa tein kranssista köynnöksen mallisen, ajattelin viedä sen läheisen haudalle talveksi lämpöä tuomaan. Siihen saakka se saa ilahduttaa meitä kylmän lasikuistin ikkunalla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: