Lumenpaisumus

Vuodenvaihde ja alkuvuosi on villasikafarmillakin saatu nauttia kauniista valkoisesta maisemasta. Lunta on tullut lisää lähes päivittäin ja parhaimmillaan kinokset alkavat lähestyä metrin korkuutta. Mangalitza on siitä kiva sikarotu että se pärjää lumen keskelläkin vallan mainiosti, eikä se ole myöskään pakkasesta moksiskaan.

Lämpöeristetyt sääsuojat villapossuillamme on ympärivuoden käytössä. Yöllä, varsinkin kolean sään aikaan, ne mieluiten nukkuvat oljella täytetyissä kopeissa. Mutta päiväunet, ne iki-ihanat päikkärit, ruokaperäiset, ne nukutaan taivasalla heinäkasoissa kelillä kuin kelillä. Tämä nautinto tottakai maksimoidaan nauttimalla hetkestä vieruskaverin kanssa. Tilaa on paljon, ja silti villapossut mieluiten nukkuvat yhdessä tiiviissä läjässä. Kaverin kainalossa on turvallinen ja lämmin nukkua.

Eskarin eli ensitarhan väki, jossa mammat opettavat pikkuporsaitaan ulkoilun ihmeelliseen maailmaan, sen sijaan nukkuu navetan suojassa jonne niillä on vapaa pääsy ensitarhasta. Eskarissa on lisäksi pihattokatos käytössä joka mahdollistaa ulkoilun kehnommallakin kelillä. Alueena eskari on myös kompaktin kokoinen, noin 300 m2 aidattua alaa myllättäväksi. Sopivan kokoinen pienten possujen hiljalleen rohkaistua ja itsenäistyä ennen kasvatustarhaan siirtymistä.

Lumenpaisumus tietysti työllistää sikafarmaria monin tavoin. Painava tykkylumi saattaa katkoa puiden oksia aitarakenteiden päälle, toistaiseksi isommilta haavereilta on vältytty. Sähkökatkot ovat tavallisia ja lumikola toki tullut varsin tutuksi. Mutta nautitaan nyt tästä valkeudesta kun sitä meille suodaan, kohta on kumminkin jo kesä ja kärpäset!

%d bloggaajaa tykkää tästä: