Joko uskaltaa sanoa…?

Farmillakin on saatu viime aikoina nauttia upeista lämpimistä päivistä. Kauan odotetut pääskyset ovat saapuneet jo käytöstä poistetuille sähkölangoille levähtämään ja viimeisetkin talven aikana kasatut lumikasat sulaneet maan sisään. Joko nyt uskaltaa sanoa ääneen…KESÄ!

Siitosyksilöidemme keskuudessa on viime aikoina tehty tarpeellisia muutoksia. Tauski has left the building ja Ykä on saapunut keskuuteemme. Tauski päätyi kahden viehättävän villasikaneitosen sulhaseksi parahiksi kesän korvilla ja Ykä saapui suunnittelemaan perheenlisäystä meidän emakoidemme kanssa. Farmilla jo pidempään viihtyneet Pate ja Päälykäinen noteerasivat nopeasti uuden karjun läsnäolon ja alkoivat kärsä ilmassa puhista, vaahdota ja testata väliaitojen kestävyyttä. Onneksi isäntä oli tässä osannut ennakoida ja jälleen vahvistanut väliaidat huolellisesti jotta vahingoilta ja raatoauton tilaamiselta vältyttiin. Emakoiden tai ruoan jakaminen toisten kesken ei ole hormoonipäissään elävien siitoskarjujen vahvinta osaamista. On hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä että ne taistelisivat kunniakkaaseen loppuun asti mikäli tällainen tilanne niiden eteen asettuisi. Siksi siitoseläintenkin aidat on päivittäin tarkistettava ja mahdolliset rikkoutumat korjattava viipymättä.

Farmin viimeisin tulokas Ykä on reilu parivuotias punainen mangalitza-siitoskarju. Lyhyen tarkastelun perusteella hän vaikuttaisi olevan varsin mukavan oloinen siitoskarju ja kohtuullisin tempuin käsiteltävissä. Ykä saa nyt kotiutua ensin rauhassa, tutkia (= kääntää ylösalaisin) oman tarhansa  ja pedata mieleisen petinsä puhtailla kuivikkeilla varustettuun koppiinsa. Varmasti jo kuun vaihteessa hän saa seurakseen ensimmäisen farmin emakon jonka kanssa voivat yhteisiä kesärientoja alkaa suunnitella. Nähtäväksi jää onko Ykä enemmän suunnittelun vai suoran toiminnan karjuja, yhtäkaikki, Ykän jälkeläisiä toivotaan farmilla nähtävän syksyllä.

Eskarissa on alkuvuonna syntyneet pahnueet niinikään saaneet nauttia lämpimistä aurinkoisista päivistä. Tämän tarha-alueen laidassa on houkutteleva mutainen ja lämpimillä säillä tarpeellinen vesilammikko joka onkin lätissyt tiuhaan kun pikkunasut ovat nauttineet elämästä. Mutakylvyn päätteeksi on hyvä kellahtaa heinäkasaan mamman viereen auringon kuivattavaksi. Nämä ylellisyydet luonnollisesti nautitaan kahden valmiiksi katetun aterian välillä, ennen kuin asetutaan varsinaisesti yöpuulle.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: