Joka toiselle kuoppaa kaivaa

Villasikafarmilla kurakelitkin on elämästä nauttimista varten! Sää on yksi niistä maailman asioista joihin emme nopeasti pysty vaikuttamaan, pitkässä juoksussa toki jokainen voimme hidastaa ilmaston muutoksia pienin tärkein askelin. Se onkin oma aiheensa, keskitytään tässä nyt kuitenkin siihen mihin voimme juuri nyt vaikuttaa – miten suhtautua ainaiseen sateeseen, räntäkeleihin, kosteana vihmovaan tuuleen. Ottakaamme oppia niiltä jotka meitä ihmisiä monessa suhteessa viisaampina osaavat hetkessä elämisen jalon taidon.

Villasiat eivät anna vallitsevien sääolosuhteiden vaikuttaa suhtautumiseensa päivän askareisiin, lähimmäisiin tai asenteeseen. Ne eivät aloita päiväänsä harmittelemalla kuinka taas onkaan harmaata ja koleaa.  Ei. Ne kirmaavat aamuvarhain unihiekat silmäkulmista ropisten kohti lämpimänä höyryäviä velliastioita vaikka uni vielä olisi maistunutkin. Niiden ei kuule moittivan vellintuojan mielikuvituksettomuutta kun tämä päivä toisensa jälkeen tarjoilee sitä aina vaan saman sisältöistä velliä. Hyvällä ruokahalulla ne tyhjentävät kuppinsa ja vieläpä tarkoin puhdistavat ne seuraavaa ruokailuhetkeä varten. Kuinka ystävällistä!

Tässä vaiheessa, kun pohjoisen puolelta vihmova räntäsade on jo kastellut sekä velliastian ääressä hääränneet villapossut että vellintuojan, me tyytymättömät ihmiset jo mielellään käytämme kallisarvoista aikaamme marisemalla kuinka tässä kelissä ei työ maistu samalle kuin aurinkoisena kevätpäivänä. Kun työhaalarin lahkeet ovat jo polveen saakka märät vaikka jaettuna on vasta ensimmäisen porukan aamueväät. Kielenpäällä tovin pyörinyt voimasana karkaa kuin varkain sikafarmarin liukastellessa ämpärit keikkuen liejuisella pihamaalla.

Sillä välin possutarhassa; täysin vatsoin työntouhuun siirtyneet villapossut eivät tunnu olevan moksiskaan vaikka aamuinen sade on pehmittänyt tarha-alueen jälleen liejuksi. Päättäväisesti ne ottavat onnensa omaan kärsään ja aloittavat päivittäiset kaivuu-urakoinnit joiden määränpää lienee Kiinassa. Kaivaminen on villapossuille mieluista, jopa niin mieluista että hyvän kuopan ja työvireen löytyessä kaivuuvuorosta joudutaan neuvottelemaan.

 

Tärkeä opetus meille ihmisille on myös riittävä lepo ja lähimmäisen kirputtaminen. Työ ei tekemällä lopu, sen tiesi jo vanha viisauskin. Siksi onkin syytä säännöllisesti laittaa pitkäkseen, kyljelleen, könölleen, ihan miten nyt kukakin haluaa asian ilmaista. Tämä välttämätön voimainkeruu on tietysti antoisampaa kun hetken jakaa läheisen kanssa. Vieruskaverin lämmin kankku kärsää vasten on mukava villapossujenkin ottaa päivänokosensa kaivuutyön lomassa. Tilaisuus tarjoutuu myös osoittaa vieruskaverille huolenpitoa ja välittämistä puhdistamalla tämän työntouhussa sotkeentuneet korvantaukset. Puhtain korvin kelpaa asettua levolle.

 

 

 

 

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: