Lampaita ja lammasvahteja

Kevättalvi 2014 pintaremontteineen ja talon kunnostuksineen kului ripeästi. Pihasauna lämpeni joka ilta, juoksevaa vettä ei taloon vielä tullut, ja sisävessasta sai yhä vain haaveilla.
Kevätaurinko valoi kuitenkin uskoa siihen, että tulevan kesän myötä saisimme vihdoin siirtyä sisähommista ulos aitauspuuhiin. Suunnitelmissa oli hankkia pieni uuhilauma parturoimaan taloa ympäröiviä peltoja.

Oli ikimuistoinen hetki laskea ensimmäiset hankkimamme uuhet omille pelloille laiduntamaan. Tässä hetkessä konkretisoitui monen vuoden unelma saada jonain päivänä olla oikea tilallinen peltoineen ja eläimineen. Vaikka peltomme olivat pienet ja uuhilauma vielä pienempi, ei se onneamme himmentänyt; nähdä tyytyväiset lampaat ja niille ravinnon tarjoava laidun pitkän päivän päätteksi oli parasta mitä saatoimme kuvitella.

Koska tilamme sijaitsee syvällä maaseudulla ja ympäristössä tiesimme liikkuvan monenlaisia petoeläimiä niille kuuluvissa metsissä, oli selvää että on meidän vastuullamme suojata tilallamme elävät eläimet. Ensimmäinen laumanvartijakoira, espanjanmastiffin pentu Obelix, saapui täydentämään elämäämme kesällä 2014.
Tämä jättimäisellä koolla ja suurella sydämellä varustettu laumanvartijarotu on vienyt meidät mennessään polulle, jolta ei taida olla paluuta. Olisi vaikea kuvitella elämää ilman näitä omalle perheelle lempeitä jättiläisiä, jotka periksiantamattomalla päättäväisyydellä turvaavat kaikkien laumansa jäsenten rauhaa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: