Muutetaan maalle!

Elettiin vuotta 2011. Hektinen uusperheen arki oli pyörittänyt elämäämme viimeiset vuodet. Perheemme neljä teiniä olivat pitäneet sekä kalenterimme kiireisinä harrastuksineen, että elämämme täytenä iloineen ja murheineen. Työpäivän päätteeksi ajoimme illat sukkuloiden lasten harrastuspaikkojen välillä, vanhempainilloissa, kaupassakin piti harva se päivä ehtiä käymään ja ruokaa laittaa koko porukalle, pyykkikone lauloi joka ilta jne.jne….. huoh! Todelliset ruuhkavuodet olivat saavuttaneet meidät. Samanaikaisesti paineet työpaikalla kiristyivät, väki väheni ja tavoitteet kovenivat; tulosta oli synnyttävä aina vain pienemmällä porukalla. Työpäivän jälkeen olo oli kuin appelsiinilla mehulingossa.

Haaveemme rauhallisemmasta elämäntahdista maaseudulla oli teiniemme toimesta lytätty lattialankun rakoon. ”Menkää keskenänne!” oli suora palaute ehdotukseemme muuttaa kiireinen perheemme taajaman ulkopuolelle. Ymmärsimme, että emme voi pakottaa nuoria mukaan omaan unelmaamme. Päätimme odottaa, kunnes he aikuistuvat ja lentävät pesästä omiin elämiinsä, armeijaan, kouluun ja töihin.

Loppuvuodesta 2013, kierrettyämme kaikki Etuoven myytävät maatilakohteet, laitoimme lehteen oman Ostetaan pientila -ilmoituksen. Soittoja tuli mukavasti ja yksi niiden joukosta oli vanha, jo parhaat päivänsä nähnyt pientila Petäjävedellä. Luulen, että Kari teki ostopäätöksen jo siinä vaiheessa kun ensikertaa ajoimme mutaisen pihatien päähän ja kymmenkunta teertä istui pihapuussa… syksyisille metsästysreissuille ei enää tarvitsisi lähteä aamuvarhain autolla ajelemaan, riittää kun astuu hiljakseen ovesta ulos. Tärkeää oli myös kokea talon hyvä henki – sitä joko on tai ei ole – sekä ihana rauhallinen sijainti. Kuten tilaa meille kaupannut vanha isäntä puhelimessa sanoi, kysyessämme onko talo rauhallisella paikalla; saa kusta portailta rauhassa. Ensi käynnillä löimme kättä päälle kauppojen syntymisen merkiksi ja joulukuussa saimme todeta olevamme pientilan uudet emäntä ja isäntä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: